Autokuume

Kaikenmoisista kuumeista on tullut kärsittyä tän 34- vuotisen elämäni aikana. Vauvakuumeeseen, siihen pieneen, löytyi lääke nopeasti :) Nyt kun lapsiluku on täynnä ja pojan allergian takia en voi koiranpentukuumeilla, on vuorossa auton vaihto.
No joo, myönnetään että kuumetta ei olisi, jos auto olisi kunnossa. Se, että 2 vuotta sitten ostettu farmariOpel on tällä hetkellä melkoisen epäkunnossa, vaikuttaa asiaan AIKA paljon.
Toivoa on, että auto vielä kuntoon saadaan ja ensimmäinen ajo mikä sillä ajetaan, meneekin sitten suoraan autokauppaan :/

nissan bluebird oli kakkosautona vähän aikaa

meidän ihan eka auto, nissan vm 1985 :)

mun lemppari oli tämmönen 405 peugeot

Mulle auto on vaan ja ainoostaan väline päästä paikasta A paikkaan B. Meillä on ollut jos jonkunmoista kulkupeliä vuosien saatossa. Eka auto makso euroissa 700 e ja oli kyllä hintansa väärti... Viimesimmät on sitten olleet lasten takia jo hiukan uudempia, mutta aina käytettyjä kumminkin.
Tällä hetkellä omassa käytössä on pikkunen pösö, joka on siis mun työautona. Ei sillä ihan hirveesti muuta ajoo viitti ajella, pikkunen kirppu kun on. Kaks autoo kun on pakko olla, että päästään kulkeen töihin. Juu, valintoja valintoja, mutta tällä hetkellä kun työajat on kaikkea 5-23 välillä ja mies osin reissuhommissa, niin kaks autoo on ja pysyy.

Haaveissa olis hiukan uudempi farmari tai ehkä jopa tila-auto, mutta miehen kanssa ei ihan vielä oo päästy yhteisymmärrykseen :)

Mites olis volkkari?

Audikin olis kiva, mutta ollaankohan me liian duunareita siihen ;)

Mazda olis mun mieleen, miehen mielestä se ei oo tila-autoo nähnytkään...

Peugeot, tässä olis hinta ehkä eniten kohdillaan

 Mies oli myös sitä mieltä, että yhtään Opel-merkkistä autoa ei meille enää tuu, mutta olishan tuo uusin ihan kiva kans...

Opel Insignia :)

Onhan näitä autokuvia kiva kattella ja miettiä, mutta kun omaan ostopäätökseen tuntuu vaikuttavan ne ei-niin-tärkeät ominaisuudet kuten auton väri ja onko penkit tummat ettei lasten sotkut näy :) Taitaa olla parasta vaan jättäytyä täs asias kylmästi ulkopuolelle ja ottaa vastaan se auto mikä sieltä sitten tulee.

Kun säästää saadessaan, on ottaa tarvitessaan

Kyseisen elämänviisauden kuuli isotätini suusta suhteellisen usein, hänellä kun oli tapana säästää kaikki, siis kaikki mitä vaan voi säästää. Silloin nuorempana, joskus 20 v sitten siis, naureskeltiin tädin hamstraamiselle kun joka paikka oli täynnä jotainmitävoivieläjoskustarvitaeikätarvisittenostaa- tavaraa. No nyt, yli kolmikymppisenä perheenäitinä oon huomannut itessäni samoja, huolestuttavia(?) piirteitä. Joka paikka on täynnä tavaraa. Kellarissa laatikossa ammattikouluaikaset kosmetologivaatteet ja kirjat. Kyseisen alan hommia en tee, joten miks ihmeessä niitä säilön. Eikä sillä, vaikka kosmetologin töissä olisin, ei ne vaatteet ees mahtuis päälle- kiloja kun on vuosien mittaan kertynyt muutama kymmenen lisää...Lukioaikaset kirjat ja vihkot! Edes oma sisko ei voinut käyttää mun kans samoja lukiokirjoja ja meillä sentään ikäeroo vaan 3 v. Tuskin siis kovin käyttökelposta tietoa, ylioppilas kun oon ollut vuodesta 1998.
Listaa vois jatkaa kertomalla tallessa olevista huonekaluista, tietokoneista, videonauhurista kera 500 vhs:n jne.
Aina välillä saan siivouspuuskan ja päätän, että nyt mä meen läpi kaapit ja laatikot ja pistän pois kaikki turhat tavarat. Parhaimmillaan roskiin on mennyt useempi jätesäkillinen, mutta yleensä kasseihin (kiitos Ikea :)) pakatut tavarat pyörii eteisessä odottamassa kierrätykseen viemistä ja loppujen lopuks ne viedään sinne samaiseen kellariin...

Meillä nukutaan...

En tiedä että ikäkö, vai  ruuan muuttuminen kiinteämmäksi, on alkanut vaikuttaa, mutta pikkumies 6 kk nukkuu hienosti :) Kevään mittaan nukkuminen päivän aikana alkoi olla luokkaa 20 kertaa 15 minuutin päiväunet ja yöllä muutama 2-3 tunnin rupeama. Ja minä kun vanhana ja hyvään tottuneena olin jo hehkuttanut vauvan hyviä unenlahjoja "nukkuu juuri niinku sisaruksensa, vaunuihin ku pistää niin saman tien silmät menee kii..". No joo, tuota ihmettä ei sitten montaa kertaa tapahtunut, vaan juuri kun sait kahvin kuppiin ja asetuit koneelle tarkotuksena tehdä ehkä jotain, niin itkari ilmotti että vauva-Ii on hereillä.
Mutta nyt, kun ruokaa menee hirmusia määriä ja tissiä perään, on pojan päivä(uni)rytmi alkanut muuttua loistavaksi :) Illalla viimeset tissihuikat n. 22.00, siitä sänkyyn ja herätys ekalle syönnille n. 7.00. Joskus, tai oikeestaan aika useinkin joudun yöllä kääntämään tyynyliinallansa poikittain makaavan sätkijän takaisin oikein päin ja avittaan tutin suuhun, mutta tämäkin operaatio tapahtuu vauvan nukkuessa :D Ja päivällä, tässä vaiheessa koputan puuta..., nukutaan kahdet PITKÄT päiväunet!! Eli heti aamupäivällä pari tuntia ja tässä iltapäivällä toiset 2-3 tuntia. Jes!!

Kuvamatskuna Vappuna otettu "tunnelmakuva". Nyt syöminen on jo huomattavasti siistimpää...

Imetys ja raskauskilot

Jostain syystä kuulun niihin ihmisiin, joilta ei imetysaikana lähde grammaakaan raskauskiloja. Koomista tässä tilanteessa on se, etten edes "saanut" montaa kiloa odotusaikana. Lähtöpainosta (ekalla neuvolakäynnillä punnittu) tais paino nousta 2 kg ja nekin tuli viimesen kk:n aikana. Joten kaiken järjen mukaan olis oman painon pitänyt laskee synnytyksen jälkeen reippaasti! Olihan jäppisellä painoa kumminkin 3,8 kg ja siihen kaikki härpäkkeet päälle...
Mutta ei, muutama kilo joka sairaalaan jäi, on tullut korkojen kera takaisin ja painan saman verran kuin loppuraskaudesta :/
Syön ihan normaalisti (liian vähän, meinas kehonrakennusta harrastava kaveri?!?!), juon tosi paljon vettä; varmaan 4-5 litraa päivässä. Toki imetyksen takia on pakkokin, mutta oon aina juonut vettä ihan tarpeeks... Olishan se siis kiva, että kun tuota 5 kk ikäistä Jytkyä imetän, niin se paino laskis ees muutaman kilon kk- vauhtia. Taitaa koko aineenvaihdunta kera hormonitoiminnan olla ihan horrokses :) Eiköhän ne sitten jossain vaiheessa palaudu entiselleen ja saisin nää ylimääräiset kiloset pois :D

Loppuja ja alkuja...

Eilen oli sitten mun elämässä yhden ns. aikakauden loppu. Kävin nimittäin sterilisaatiossa... Jälkitarkastuksessa helmikuussa pistettiin paperit eteenpäin, huhtikuulla kävin lääkärillä ja eilen oli toimenpide. Mulle tehtiin se Essure-menetelmällä ja oli kyllä nopeeta toimintaa. Sisällä osastolla olin yhdeksältä aamulla ja mies tuli hakeen 10.30. Ja asteikolla 1-10 kipu oli ehkä pahimmillaan 6. Toki oon suhteellisen tuore synnyttäjä, joten sekin ehkä vaikutti. Sen verran pyysin särkylääkettä että 3 tuntia jouduin sitten oleen imettämättä.
Jotkut ihmetteli tätä valintaa, mutta kyllä meidän lapsiluku on tässä kolmessa. Näihin meidän resurssit, sekä rahalliset että henkiset, riittää. Kolmen kanssa riittää viä tavallinen auto ja nykyistä asuntoakaan ei tarvi vaihtaa :)
Mä kun en varsinaisesti oo koskaan potenut vauvakuumetta, meillä mies on aina ollut se innokkaampi osapuoli. Ehkä eniten kuumeilin tätä kolmatta, mutta pääosin varmaan siks, kun sitä yritystä kerkes kuitenkin aika kauan oleen ennen tärppiä :D

On mulla jonkunmoinen haikee olo, kun viikkailen pieniä vaatteita pois. Haikeus siitä, ettei niille 50- senttisille vaatteille enää sitten oo käyttäjää. Mutta toisaalta, mulla on kolme ihanaa lasta ja myöhemmin sitten taas aika elää "omaa elämää".

Aika rientää...

Aika menee niin nopeesti ettei peräs tahdo pysyä :) Jouluvauva on jo 4 kk ikäinen pikkumörssäri. Täysimetyksellä mennään edelleen, mutta satunnaisia lusikallisia oon yrittänyt antaa soseita. Ei poika oikein viä sen lusikan päälle ymmärrä, mutta eiköhän se siitä harjoittelemalla ;)

Imetys sujuu loistavasti, mutta onneks pojalle kelpaa myös tuttipullo. Oon muutamaan otteeseen ollut hiukan pitemmän pätkän pois, jolloin maito on annettu pullosta. Hyvin kelpaa sekä äm että korvike. Toivoisin että pystyisin imettämään koko tän ekan vuoden, että voitais sitten siirtyä suoraan tavalliseen maitoon. Katotaan kuinka käy, keskimmäinen vieroitti itse itsensä 8 kk iässä nauramalla vaan tissi suussa kun yritin syöttää :) En sitten silloin alkanut enää väkisin yrittämään, vaan jatkettiin tuttelilla.

Kierrätystä

Tälle kolmannelle lapsoselle on hankittu liki kaikki tarvikkeet käytettynä. Ostin vauvalle tarviketta pikkuhiljaa viime kesän ja syksyn aikana.
Äitiysavustuksenkin otin rahana, kun tiesin ettei pakkauksesta kaikkia tavaroita tuu kuitenkaan käytettyä, ja sillä 140 e:lla ostin turvakaukalon jalustalla, amazonas koala- riippukeinun, toppahaalarin (56 cm) ja brion hoitopöydän.
Vaatteet ostin paketteina huutonetistä, eikä ainakaan nuo mitkä ostin olleet juuri uuttansa kummempia. Eli ei nuo vastasyntyneen vaatteet mikskään normaalikäytössä mee.

Huutonetissä oon pyörinyt enemmän ja vähemmän aktiivisesti vuodesta 2006. Ensimmäiset ostot taisi olla kirjoja ja leffoja, mutta nykyään ostan esim. vanhempien lasten ulkovaatteet 90%:sesti sieltä. Toki on ollut huonoja kauppoja (rikkinäisiä tai ylilikaisia vaatteita) ja jonkun verran on mennyt huuto ohi huutokaupan jollekin muulle. Pääosin kaupat kyllä sujuu hyvin.

Nyt fb:ssa oon liittynyt useampaankin kirppisryhmään ja niissä tekemäni kaupat on kyllä ollut oikein kierrätystä :D
Esimerkkinä kaupat muutaman viikon takaa: vein ostajalle pojan talvikengät ja sain niistä pyytämäni suklaalevyn. Tuolla samalla suklaalevyllä hain vauvalle kaks kassillista vaatetta :)

Enemmänkin pitäis laittaa myyntiin/annettavaksi tavaraa. Kun on hiukan tuota SuloVileenin vikaa, niin tulee (halvalla?) ostettua kaikenmoista, joka aina ei sitten kuitenkaan löydä sitä omaa paikkaansa...

Ylipolvensukat

Pojan ristiäisiä vietettiin viikko sitten. Lahjaksi tuli kaikkea kivaa, mm. kastekehys, kuplavolkkari-säästölipas, vaatteita, rahaa ja Aventin itkuhälytin (se molempiin suuntiin toimiva). Sillä meinasinkin saada vanhempieni koiran sekoamaan kun sisältä puhuin hälyttimen kautta vauvalle ulos vaunuihin :) Koiraraukka ei tajunnut, että missä mä oon kun mitään ei näy :D
Mummo oli muiden lahjojen lisäksi väkertänyt vauvalle konttausta varten pitkät sukat. Harmi vaan, että tuolla meidän naperolla on niin suuri jalkaterä, että siinä vaiheessa kun aletaan konttaamaan ei sukat enää mahdu...

Paketti :)

Tänään hain nyt sitten postista tuon pumpun. Mukava yllätys oli se, että mukana oli myös pari ylimääräistä pulloa, tutteja ja nokkamuki. Samanlainen nokkamuki oli aikanaan kakkosella käytössä ja se oli kyllä hyvä, kun muki ei yleensä 10 sekuntia kauempaa pystyssä pysynyt.
Noita tutteja en ole aiemmin tällä vauvalla käyttänyt, mutta nopeasti katottuna näyttivät kyllä sellaisilta, että poika niitä suostuu syömään.

Mulla on siis aiemmin ollut Aventin rintapumppu, ostin sen tässä loppuraskaudessa käytettynä Huutonetistä. Pumppu oli ihan hyvänkuntoinen ja varaosat tallella, mutta en saanut sillä maitoa pumpattua juuri yhtään. Parhain suoritus oli se, kun ensimmäisen pitkän yöunipätkän jälkeen yritin tyhjätä pakkautunutta rintaa ja sain muutaman pisaran pullon pohjalle :/ Onneksi vauva tyhjää rinnat, eikä pakottavaa tarvetta pumppailulle ole oikeastaan ollut.
Myin tuon vanhahkon pumpun eteenpäin, huutonetissä taas ja päätin, etten sitten ilmeisesti pumppua tule käyttämään. Tähän Aventin kokeiluun osallistuin ihan huvin vuoksi, aattelin ettei siinä mitään häviä.

Mutta nyt pumppu on siis täällä ja kun sain vauvelin päiväunille vaunuihin, päätin pestä ja kiehauttaa pumpun ja kokeilla sitä. Pumppu oli helppo purkaa osiin, hyvin sain osat pestyä ja kiehautettua. Kasauskin onnistui ilman yhtäkään kirosanaa ja hermostumista :) Ainoa ero tuohon mulla olleeseen vanhaan pumppuun oli se pieni valkoinen venttiili. Vanhassa oli se tähden näköinen, tässä uudessa tuommoinen pitkämainen.
Kasasin siis pumpun ja kokeilin pumpata rintaa, josta en viimeksi syöttänyt- ja mitään ei tapahtunut... Tunsin kyllä, että pumppu toimii, mutta pisaraakaan maitoa ei irronnut. Irrotin sen tyynyosan ja pistin paikalleen, kokeilin uudelleen ja maitoa alkoi herua heti :D
Alussa käytin hiukan liikaa voimaa, mutta pian tajusin ettei kahvaa tarvi ihan hirveellä voimalla runnoa. Kovin kauaa en pumpannut, muutaman minuutin ehkä ja sain pulloon melkein 20 ml maitoa! Rinnat ei siis mitenkään tuntuneet täysiltä, eikä pumppausasentokaan (seisten sotkuisen tiskipöydän vieressä!) tainnut olla ihan parhain...Hyvä kuitenkin tietää, että pumppu toimii ja saan sillä maitoa irtoamaan. Parhaiten maitoa sais varmaan pumpattua, jos vauvaa syöttäessä pumppaisi toista rintaa tyhjäksi... Sitä varmaan kokeilen sitten, kun pääsen tässä "normaali"pumppauksessa ensin alkuun.

Kerrankin kävi tuuri :)

Tänään oli mukava yllätys sähköpostissa, kun tuli tieto että pääsin Aventin rintapumpun testaajaksi. Ihan puolivakavissani laitoin sähköpostia tuosta testaushommasta, mutta hauskaa että pääsin mukaan testausporukkaan.
Vauva, vielä nimetön :), jonka kanssa tätä rintapumppua nyt kokeillaan, on reilut 7 viikkoa vanha. Raskausaikana ostin käytettynä aventin pumpun, ilmeisesti vanhempaa mallia, ja siitä ei ollut kyllä mitään hyötyä :/ Ihan mielenkiintoista siis nyt nähdä, kuinka tämä uudempi ja uusi pumppu toimii.