Imetys ja raskauskilot

Jostain syystä kuulun niihin ihmisiin, joilta ei imetysaikana lähde grammaakaan raskauskiloja. Koomista tässä tilanteessa on se, etten edes "saanut" montaa kiloa odotusaikana. Lähtöpainosta (ekalla neuvolakäynnillä punnittu) tais paino nousta 2 kg ja nekin tuli viimesen kk:n aikana. Joten kaiken järjen mukaan olis oman painon pitänyt laskee synnytyksen jälkeen reippaasti! Olihan jäppisellä painoa kumminkin 3,8 kg ja siihen kaikki härpäkkeet päälle...
Mutta ei, muutama kilo joka sairaalaan jäi, on tullut korkojen kera takaisin ja painan saman verran kuin loppuraskaudesta :/
Syön ihan normaalisti (liian vähän, meinas kehonrakennusta harrastava kaveri?!?!), juon tosi paljon vettä; varmaan 4-5 litraa päivässä. Toki imetyksen takia on pakkokin, mutta oon aina juonut vettä ihan tarpeeks... Olishan se siis kiva, että kun tuota 5 kk ikäistä Jytkyä imetän, niin se paino laskis ees muutaman kilon kk- vauhtia. Taitaa koko aineenvaihdunta kera hormonitoiminnan olla ihan horrokses :) Eiköhän ne sitten jossain vaiheessa palaudu entiselleen ja saisin nää ylimääräiset kiloset pois :D

Loppuja ja alkuja...

Eilen oli sitten mun elämässä yhden ns. aikakauden loppu. Kävin nimittäin sterilisaatiossa... Jälkitarkastuksessa helmikuussa pistettiin paperit eteenpäin, huhtikuulla kävin lääkärillä ja eilen oli toimenpide. Mulle tehtiin se Essure-menetelmällä ja oli kyllä nopeeta toimintaa. Sisällä osastolla olin yhdeksältä aamulla ja mies tuli hakeen 10.30. Ja asteikolla 1-10 kipu oli ehkä pahimmillaan 6. Toki oon suhteellisen tuore synnyttäjä, joten sekin ehkä vaikutti. Sen verran pyysin särkylääkettä että 3 tuntia jouduin sitten oleen imettämättä.
Jotkut ihmetteli tätä valintaa, mutta kyllä meidän lapsiluku on tässä kolmessa. Näihin meidän resurssit, sekä rahalliset että henkiset, riittää. Kolmen kanssa riittää viä tavallinen auto ja nykyistä asuntoakaan ei tarvi vaihtaa :)
Mä kun en varsinaisesti oo koskaan potenut vauvakuumetta, meillä mies on aina ollut se innokkaampi osapuoli. Ehkä eniten kuumeilin tätä kolmatta, mutta pääosin varmaan siks, kun sitä yritystä kerkes kuitenkin aika kauan oleen ennen tärppiä :D

On mulla jonkunmoinen haikee olo, kun viikkailen pieniä vaatteita pois. Haikeus siitä, ettei niille 50- senttisille vaatteille enää sitten oo käyttäjää. Mutta toisaalta, mulla on kolme ihanaa lasta ja myöhemmin sitten taas aika elää "omaa elämää".