Lääke autokuumeeseen

Löytyihän se lääke autokuumeeseen sitten vihdoinkin.
Loppujen lopuksi meidän vaihtoehdoiksi jäi Volkswagen Passat, Peugeot 407 ja sitten puolivahingossa löydetty Ford C-Max.
No, mies lähti torstaina innoissaan autokaupoille ostamaan katsomaan tuommoista jälkimmäistä vaihtoehtoa. Autossa oli kaikki ne kriteerit, mitä me haettiin: ikä, kilometrit, varustelu ja hinta.
Mutta eipäs käynytkään niinkuin Strömsössä :) Auto näkyi kyllä liikkeen nettisivuilla, mutta oli myyty jo muutama viikko takaperin. Siinä mies sitten tuskaili ja hermoili ja soitti mulle kotiin, että katsoa muiden lähistöllä olevien liikkeiden valikoimaa. Jostain syystä oli kuitenkin jatkanut liikkeessä kiertelyä ja bongas Peugeot 308-tila-auton. No, auto oli iältään, kilometreiltään ja varusteluiltaan sitä mitä haettiin, mutta hinnaltaan reilusti yli budjetin. Telefonivaijerit jollotti, kun me puhelimes miehen kans palaveerattiin. Minä pidin kalliina ja mies ei. Loppujen lopuksi mies sai tahtonsa läpi ja tuo parivuotias ranskalainen meille sitten tuli. Onhan se ihana auto, vanhaan Vectraan verrattuna siisti ja näppärä, pieniruokainen ja vaikka mitä. Ja ainakin taas muutaman vuoden eteenpäin tietää minkä takia käy töissä, kun sen eriä makselee...
Auto on siis tälläinen .

Vielä pitää hommata jonkunmoinen kakkosauto/kauppakassi, kun palailen toukokuulla töihin. Siihen rassiin ei sitten kyllä investoida montaa sataa euroa. Idea kun on, että mies sillä tuon parinkymmenen kilsan työmatkan ajelee. Kunhan nyt hiukan ees kulkee ja kestää.

Pitäis ja tarttis tehdä

Tällä hetkellä vastaus kaikkiin meidän siivous- ja sisustusongelmiin on: pitäis ja tarttis. Sitten jossain vaihees, sitten kun on rahaa, ja aikaa, sitten kun pienin on hiukan vanhempi ja sitten kun viittin ja sitten kun jaksan ja sitten kun...

Nyt mulla on selkeesti joku väsymys- ja tylsistymiskausi. Ei oikeen kiinnosta tehdä kotona mitään, eikä jaksa eikä viitti. Vauvanvaatteet ja tavarat odottaa makkarin lattialla Ikean kassis sitä hetkee, kun jaksan ne pistää myyntiin. Huomenna tulee ostaja hakeen 2 kirjahyllyä, jotka on muutamassa kuukaudessa kerääntynyt täyteen tavaraa. Sitä ärsyttävää tavaraa, joka ei oikein löydä paikkaansa mistään. En tiä, mihinkä ne tuosta eteisestä oikein pistän. Huokaus!

Sen verran tänään sain ittestäni ( 1v2kk ikäsen apulaisen kanssa) irti, että siivosin eteisen naulakoista kaikki ylimääräset takit makuuhuoneen kaappiin. Viä jäi eteinen täyteen tavaraa, on monoja ja luistimia, kypärät ja miehen jääkiekkokassi. Nurkassa korjausta odottava sähkökitara ja työkalupakit. Kellarikomero täynnä, asunnossa ei vaatehuonetta ja kaikkien huoneiden kaapit jo nyt täynnä tavaraa.

Aina välillä haaveilen siitä vapaasta viikonlopusta, jolloin mies lähtee lasten kanssa vaikka mummolaan ja mulla on aikaa ja energiaa siivota täältä pois kaikki ylimääränen tavara.
Mutta tällä hetkellä vapaita viikonloppuja ei liiemmin oo, kun oon töissä. Ja nyt kun yhden vapaan viikonlopun pyysin, on silloin pakko pitää isompien lasten yhteissynttärit.
Töitä on kuitenkin "pakko" tehdä, että saa leivän päälle pistää muutakin kuin ylähuulen. Kiitos ruhtinaallisen kotihoidontuen, 280 e käteen...

Kesäkuussa kun palailen sitten ihan oikeesti töihin, on tietysti enemmän vapaita viikonloppuja ja huomattavasti enemmän rahaa käytettävis. Haaveissa olis muutto heti kun palkka alkaa juokseen, nykyisillä ehdoilla ei varmaan isoa asuntolainaa taideta saada, mutta lähistöllä olevat aso-asunnot houkuttaa myös. Ainakin tilaa olis 10 m2 enemmän ja asumiskulut lainankin kanssa jäis alle tän nykyisen kiskurivuokran.

Haaveillahan aina saa ja pitää. Sinne uuteen asuntoon sitten mä laitan sen ja sen ja ostan semmosen ja tommosen ja pistän matot ja lamput uusiks ja ja...

Maalaisrealistista sisustusta

Tällä hetkellä kun blogeja lukee, tuntuu IN-juttuna olevan maalaisromanttinen sisustus. On vaaleat seinät ja kalusteet. Vaaleat tekstiilit, kristallikruunuja ja korkeakiiltoa.
Ja mä kun oon tehnyt kovan työn tän 15 vuoden yhteiselon aikana, että oon päässy eroon meidän valkosista huonekaluista. Olinko aikaani edellä- mene ja tiedä :)
Meillä on nyt tummia huonekaluja, kirjahylly ja tv-taso iloisesti eri väriä keskenään, lisänä vielä näiden kahden välissä erivärinen kirjoituspöytä ja pisteenä Iin päällä ihan vaaleaa puuta oleva könninkello.(Häälahja vanhemmilta, mun isän tekemä. Kaunis kyllä, muttei ihan edukseen pääse täällä kt-asunnossa.)

Jos nyt kuvaisin tätä asuntoa, kun mies on ollut reissuhommissa 5 päivää, niin tää vois olla sitten sitä maalaisrealistista...
Olohuoneessa vielä punaiset joulumatot, verhot sentään sain vaihdettua keväisempiin. Sohvalla yhdessä koristetyynyssä joulunpunainen päällinen, muissa harmaat. Sohvan alta näyttää pilkistävän keskimmäisen lapsen itsetehty Iceage- tyyny ja sohvan reunalla vanhimman ja nuorimman yökkärit.

Keittiön tuolit kaadettu lattialle (syynä tuo 1v apina, joka kiipeää pöydälle seisomaan ja astuu sieltä alas :O), pöydällä isompien lasten välipala-astiat ja näyttää siinä olevan mun muovinen Koffin tuoppi, josta juon vettä. Tiskikone tyhjäämättä, likaiset astiat täyttää koko onnettoman tiskipöydän.

Tietokonepöydällä laskut ja paperit sekaisin, kahvikuppi ja pankkitunnukset seassa. Villalankoja löytyy joka puolelta, tässä tietsikan vieressä yks.

Takanani lattialla kaikki kuopuksen lelut taas pirin pärin. Niiden keräys omiin Ikeasta ostettuihin laatikoihin on aivan turhaa, koska ne ei siellä 5 sekuntia kauempaa kuitenkaan saa olla.
Puhdasta pyykkiä täynnä oleva pyykkikori nojatuolilla, ja näyttää tuolillakin olevan edelleen joulunpunainen päällinen. Oon vaihtanut sitä valkoiseen päälliseen nyt muutaman viikon ajan, ehkä helmikuulla sitten ;)

Meidän makuuhuoneessa odottaa tarvitsijaansa Ikean kassillinen vauvanvaatteita, puhtaat viikatut pyykit oli ainakin vielä äsken lipaston päällä odottamassa kaappiin pääsyä. Saattaa kuitenkin olla, että kun kaikki kolme lasta on siellä pelaamassa pleikkaria, niin ne puhtaat pyykit on lattialla.

Eteisessä vaunut, matkarattaat, luistimet, monot, kenkäkaappi ja arkku täynnä kenkiä. Naulakossa ainakin 7 miehen takkia, joista se käyttää kahta. Työvaatteet omien vaatteiden seas ja matolla lojuu nokkamuki.

Kylppäri täynnä pyykkiä, vaipparoskis täynnä. Saunassa kuivuu pyykkiä, lattialla nuorimman kylpylelut. Päivällä kun kävin vessassa, oli pöntössä dinosaurus- muovinen onneks :D

Vessa on siisti, siellä ainoa ylimääräinen asia on imuri. Kaikkialla muualla sitä käytetään kiipeilytelineenä, vessan ovea joulupoika ei vielä saa auki.

Viikonlopun voisin käyttää siivoamiseen, mutta meen töihin. Joten, siivoan sitten ens viikolla, jos jaksan. Sisustamaan alan sitten 10 vuoden päästä, kun nuorinkin on jo 10- vuotias. Nyt en edes haaveile uudesta sohvasta tai vaaleista matoista. Astiatkin saa rauhassa olla eriparia keskenään.

Autokuume

Kaikenmoisista kuumeista on tullut kärsittyä tän 34- vuotisen elämäni aikana. Vauvakuumeeseen, siihen pieneen, löytyi lääke nopeasti :) Nyt kun lapsiluku on täynnä ja pojan allergian takia en voi koiranpentukuumeilla, on vuorossa auton vaihto.
No joo, myönnetään että kuumetta ei olisi, jos auto olisi kunnossa. Se, että 2 vuotta sitten ostettu farmariOpel on tällä hetkellä melkoisen epäkunnossa, vaikuttaa asiaan AIKA paljon.
Toivoa on, että auto vielä kuntoon saadaan ja ensimmäinen ajo mikä sillä ajetaan, meneekin sitten suoraan autokauppaan :/

nissan bluebird oli kakkosautona vähän aikaa

meidän ihan eka auto, nissan vm 1985 :)

mun lemppari oli tämmönen 405 peugeot

Mulle auto on vaan ja ainoostaan väline päästä paikasta A paikkaan B. Meillä on ollut jos jonkunmoista kulkupeliä vuosien saatossa. Eka auto makso euroissa 700 e ja oli kyllä hintansa väärti... Viimesimmät on sitten olleet lasten takia jo hiukan uudempia, mutta aina käytettyjä kumminkin.
Tällä hetkellä omassa käytössä on pikkunen pösö, joka on siis mun työautona. Ei sillä ihan hirveesti muuta ajoo viitti ajella, pikkunen kirppu kun on. Kaks autoo kun on pakko olla, että päästään kulkeen töihin. Juu, valintoja valintoja, mutta tällä hetkellä kun työajat on kaikkea 5-23 välillä ja mies osin reissuhommissa, niin kaks autoo on ja pysyy.

Haaveissa olis hiukan uudempi farmari tai ehkä jopa tila-auto, mutta miehen kanssa ei ihan vielä oo päästy yhteisymmärrykseen :)

Mites olis volkkari?

Audikin olis kiva, mutta ollaankohan me liian duunareita siihen ;)

Mazda olis mun mieleen, miehen mielestä se ei oo tila-autoo nähnytkään...

Peugeot, tässä olis hinta ehkä eniten kohdillaan

 Mies oli myös sitä mieltä, että yhtään Opel-merkkistä autoa ei meille enää tuu, mutta olishan tuo uusin ihan kiva kans...

Opel Insignia :)

Onhan näitä autokuvia kiva kattella ja miettiä, mutta kun omaan ostopäätökseen tuntuu vaikuttavan ne ei-niin-tärkeät ominaisuudet kuten auton väri ja onko penkit tummat ettei lasten sotkut näy :) Taitaa olla parasta vaan jättäytyä täs asias kylmästi ulkopuolelle ja ottaa vastaan se auto mikä sieltä sitten tulee.

Kun säästää saadessaan, on ottaa tarvitessaan

Kyseisen elämänviisauden kuuli isotätini suusta suhteellisen usein, hänellä kun oli tapana säästää kaikki, siis kaikki mitä vaan voi säästää. Silloin nuorempana, joskus 20 v sitten siis, naureskeltiin tädin hamstraamiselle kun joka paikka oli täynnä jotainmitävoivieläjoskustarvitaeikätarvisittenostaa- tavaraa. No nyt, yli kolmikymppisenä perheenäitinä oon huomannut itessäni samoja, huolestuttavia(?) piirteitä. Joka paikka on täynnä tavaraa. Kellarissa laatikossa ammattikouluaikaset kosmetologivaatteet ja kirjat. Kyseisen alan hommia en tee, joten miks ihmeessä niitä säilön. Eikä sillä, vaikka kosmetologin töissä olisin, ei ne vaatteet ees mahtuis päälle- kiloja kun on vuosien mittaan kertynyt muutama kymmenen lisää...Lukioaikaset kirjat ja vihkot! Edes oma sisko ei voinut käyttää mun kans samoja lukiokirjoja ja meillä sentään ikäeroo vaan 3 v. Tuskin siis kovin käyttökelposta tietoa, ylioppilas kun oon ollut vuodesta 1998.
Listaa vois jatkaa kertomalla tallessa olevista huonekaluista, tietokoneista, videonauhurista kera 500 vhs:n jne.
Aina välillä saan siivouspuuskan ja päätän, että nyt mä meen läpi kaapit ja laatikot ja pistän pois kaikki turhat tavarat. Parhaimmillaan roskiin on mennyt useempi jätesäkillinen, mutta yleensä kasseihin (kiitos Ikea :)) pakatut tavarat pyörii eteisessä odottamassa kierrätykseen viemistä ja loppujen lopuks ne viedään sinne samaiseen kellariin...

Meillä nukutaan...

En tiedä että ikäkö, vai  ruuan muuttuminen kiinteämmäksi, on alkanut vaikuttaa, mutta pikkumies 6 kk nukkuu hienosti :) Kevään mittaan nukkuminen päivän aikana alkoi olla luokkaa 20 kertaa 15 minuutin päiväunet ja yöllä muutama 2-3 tunnin rupeama. Ja minä kun vanhana ja hyvään tottuneena olin jo hehkuttanut vauvan hyviä unenlahjoja "nukkuu juuri niinku sisaruksensa, vaunuihin ku pistää niin saman tien silmät menee kii..". No joo, tuota ihmettä ei sitten montaa kertaa tapahtunut, vaan juuri kun sait kahvin kuppiin ja asetuit koneelle tarkotuksena tehdä ehkä jotain, niin itkari ilmotti että vauva-Ii on hereillä.
Mutta nyt, kun ruokaa menee hirmusia määriä ja tissiä perään, on pojan päivä(uni)rytmi alkanut muuttua loistavaksi :) Illalla viimeset tissihuikat n. 22.00, siitä sänkyyn ja herätys ekalle syönnille n. 7.00. Joskus, tai oikeestaan aika useinkin joudun yöllä kääntämään tyynyliinallansa poikittain makaavan sätkijän takaisin oikein päin ja avittaan tutin suuhun, mutta tämäkin operaatio tapahtuu vauvan nukkuessa :D Ja päivällä, tässä vaiheessa koputan puuta..., nukutaan kahdet PITKÄT päiväunet!! Eli heti aamupäivällä pari tuntia ja tässä iltapäivällä toiset 2-3 tuntia. Jes!!

Kuvamatskuna Vappuna otettu "tunnelmakuva". Nyt syöminen on jo huomattavasti siistimpää...

Imetys ja raskauskilot

Jostain syystä kuulun niihin ihmisiin, joilta ei imetysaikana lähde grammaakaan raskauskiloja. Koomista tässä tilanteessa on se, etten edes "saanut" montaa kiloa odotusaikana. Lähtöpainosta (ekalla neuvolakäynnillä punnittu) tais paino nousta 2 kg ja nekin tuli viimesen kk:n aikana. Joten kaiken järjen mukaan olis oman painon pitänyt laskee synnytyksen jälkeen reippaasti! Olihan jäppisellä painoa kumminkin 3,8 kg ja siihen kaikki härpäkkeet päälle...
Mutta ei, muutama kilo joka sairaalaan jäi, on tullut korkojen kera takaisin ja painan saman verran kuin loppuraskaudesta :/
Syön ihan normaalisti (liian vähän, meinas kehonrakennusta harrastava kaveri?!?!), juon tosi paljon vettä; varmaan 4-5 litraa päivässä. Toki imetyksen takia on pakkokin, mutta oon aina juonut vettä ihan tarpeeks... Olishan se siis kiva, että kun tuota 5 kk ikäistä Jytkyä imetän, niin se paino laskis ees muutaman kilon kk- vauhtia. Taitaa koko aineenvaihdunta kera hormonitoiminnan olla ihan horrokses :) Eiköhän ne sitten jossain vaiheessa palaudu entiselleen ja saisin nää ylimääräiset kiloset pois :D