Lääke autokuumeeseen

Löytyihän se lääke autokuumeeseen sitten vihdoinkin.
Loppujen lopuksi meidän vaihtoehdoiksi jäi Volkswagen Passat, Peugeot 407 ja sitten puolivahingossa löydetty Ford C-Max.
No, mies lähti torstaina innoissaan autokaupoille ostamaan katsomaan tuommoista jälkimmäistä vaihtoehtoa. Autossa oli kaikki ne kriteerit, mitä me haettiin: ikä, kilometrit, varustelu ja hinta.
Mutta eipäs käynytkään niinkuin Strömsössä :) Auto näkyi kyllä liikkeen nettisivuilla, mutta oli myyty jo muutama viikko takaperin. Siinä mies sitten tuskaili ja hermoili ja soitti mulle kotiin, että katsoa muiden lähistöllä olevien liikkeiden valikoimaa. Jostain syystä oli kuitenkin jatkanut liikkeessä kiertelyä ja bongas Peugeot 308-tila-auton. No, auto oli iältään, kilometreiltään ja varusteluiltaan sitä mitä haettiin, mutta hinnaltaan reilusti yli budjetin. Telefonivaijerit jollotti, kun me puhelimes miehen kans palaveerattiin. Minä pidin kalliina ja mies ei. Loppujen lopuksi mies sai tahtonsa läpi ja tuo parivuotias ranskalainen meille sitten tuli. Onhan se ihana auto, vanhaan Vectraan verrattuna siisti ja näppärä, pieniruokainen ja vaikka mitä. Ja ainakin taas muutaman vuoden eteenpäin tietää minkä takia käy töissä, kun sen eriä makselee...
Auto on siis tälläinen .

Vielä pitää hommata jonkunmoinen kakkosauto/kauppakassi, kun palailen toukokuulla töihin. Siihen rassiin ei sitten kyllä investoida montaa sataa euroa. Idea kun on, että mies sillä tuon parinkymmenen kilsan työmatkan ajelee. Kunhan nyt hiukan ees kulkee ja kestää.