Kun säästää saadessaan, on ottaa tarvitessaan

Kyseisen elämänviisauden kuuli isotätini suusta suhteellisen usein, hänellä kun oli tapana säästää kaikki, siis kaikki mitä vaan voi säästää. Silloin nuorempana, joskus 20 v sitten siis, naureskeltiin tädin hamstraamiselle kun joka paikka oli täynnä jotainmitävoivieläjoskustarvitaeikätarvisittenostaa- tavaraa. No nyt, yli kolmikymppisenä perheenäitinä oon huomannut itessäni samoja, huolestuttavia(?) piirteitä. Joka paikka on täynnä tavaraa. Kellarissa laatikossa ammattikouluaikaset kosmetologivaatteet ja kirjat. Kyseisen alan hommia en tee, joten miks ihmeessä niitä säilön. Eikä sillä, vaikka kosmetologin töissä olisin, ei ne vaatteet ees mahtuis päälle- kiloja kun on vuosien mittaan kertynyt muutama kymmenen lisää...Lukioaikaset kirjat ja vihkot! Edes oma sisko ei voinut käyttää mun kans samoja lukiokirjoja ja meillä sentään ikäeroo vaan 3 v. Tuskin siis kovin käyttökelposta tietoa, ylioppilas kun oon ollut vuodesta 1998.
Listaa vois jatkaa kertomalla tallessa olevista huonekaluista, tietokoneista, videonauhurista kera 500 vhs:n jne.
Aina välillä saan siivouspuuskan ja päätän, että nyt mä meen läpi kaapit ja laatikot ja pistän pois kaikki turhat tavarat. Parhaimmillaan roskiin on mennyt useempi jätesäkillinen, mutta yleensä kasseihin (kiitos Ikea :)) pakatut tavarat pyörii eteisessä odottamassa kierrätykseen viemistä ja loppujen lopuks ne viedään sinne samaiseen kellariin...